Loimitus

Sateella ohut sadeloimi
Talvella alle -15C pakkasella 300g toppaloimi

Varusteet

Rungoton yleissatula (Iralla oma huopa!)
Kuolaimettomat suitset
Esteillä suojat etusiin

Muuta

Riimu pois tarhassa!

29.08.2022 - Syysilta

Kesä alkoi olla ohi. Astrid istui kentän laidalla ja tuijotti punaisina hehkuvia kärpässieniä. Hän nosti katseensa ratsukkoon ja hymyili itsekseen. Tallin kauhein hevonen oli kisannut kesän aikana enemmän kuin yksikään heidän aiemmista hevosistaan. Tuutikki oli epäröinyt kovasti osallistuessaan ensimmäisiin kisoihinsa kesän alussa, mutta niin se kisakärpänen oli tytärtäkin puraissut. Astrid itse oli tyytynyt vain kisahoitajan rooliin, sillä hänen selkänsä ei tahtonut enää kestää ratsastusta. Eikä Astrid pistänyt ollenkaan pahakseen saadessaan viettää laatuaikaa pikkuisen Iisan kanssa. 
- Eiköhän lähdetä loppukäynneille, Astrid huikkasi Tuutikille ja nousi ylös. Hän vislasi kultaisennoutajan mukaansa ja avasi kentän portin. Iran karva oli hiestä märkä ja Tuutikin posket punoittivat. 
- Vielä kun saataisiin treenattua Iran kanssa tätä hallintaa esteillä niin voitaisiin ehkä sijoittua seuraavissa kisoissa, Tuutikki naurahti ja viittasi aiempaan tilanteeseen, jossa Ira päätti kesken tylsän puomiharjoituksen rynnätä esteille. 
- Kyllä se siitä rauhottuu, Astrid myhäili ja taputti tammaa kaulalle. Halla pyöri Iran ympärillä ankkalelu suussaan ja piti pientä vikinää. Koiran mielestä hevoset olivat erityisen kivoja ja etenkin lenkkeily niiden kanssa oli ihanaa. 
- Haluutko sä käydä loppukäynneillä? Mä voisin lähteä hakemaan Iisaa niin tullaan tekemään vielä iltatalli, Tuutikki kysyi. 
Astrid mietti hetken. Hän tiesi Tuutikin tietävän, kuinka kovasti hän haluaisi nousta ratsaille pitkästä aikaa. 
- No, mikä ettei, Astrid melkein kuiskasi. Hänestä oli tullut arka. Tuutikki nousi satulasta ja ojensi Iran ohjat äidilleen. Astrid ponkaisi Tuutikin avustuksella hikisen tamman selkään ja pyysi sen liikkeelle. Ira nytkähti reippaasti liikkeelle Tuutikin huikatessa perään vielä heipat.

Tamman käynti oli mukavan tasaista, vaikka Ira olikin reipas hevonen. Astrid kuunteli kavioiden rahinaa hiekkatiellä ja sulki hetkeksi silmänsä. Tätä hän oli kaivannut. Ira lähti tottuneesti risteyksestä vasemmalle ja Astrid tunsi, kuinka se alkoi rentoutua. Tamma oli paljon helpompi saada rennoksi maastossa kuin kentällä, sillä etenkin estetreenien jälkeen Ira oli kireä kuin viulunkieli. Astrid antoi Iralle pitkät ohjat ja se alkoi heti venytellä kaulaansa ja hidasti aavistuksen verran tahtia. Halla pyöri pusikossa ja haukahti kimeästi huomatessaan jääneensä jälkeen. 
- Eiköhän sinun työt oo tehty, Astrid henkäisi ja kumartui taputtamaan tammaa kaulalle, minkä jälkeen hän nousi ratsailta. Ira odotti kiltisti sen aikaa, kun Astrid löysäsi satulavyötä ja lähti sitten kävelemään verkkaisesti naisen perään.

- MUMMI! Pikku-Iisa huusi ja juoksi Astridia vastaan. 
- Iisa! Ei saa juosta hevosten lähellä! Tuutikki huusi tyttärelleen. Astridia nauratti. Iisa oli aina niin innoissaan hänet nähdessään, että unohti kaikki säännöt.
- No mutta Iisa! Tuletko sä rapsuttelemaan mummin lempihevosta? Astrid kysyi ja nappasi pikkuisen Iisan syliinsä. Iisa myhäili tyytyväisenä ja rapsutti Iraa varovasti otsasta. Tuutikki otti Iran ohjat ja talutti tamman talliin Astridin ja Iisan seuratessa perässä. Halla oli ehtinyt jo omalle pedilleen varustehuoneeseen lepäämään, mutta innostui uudelleen hössöttämään Iisan nähdessään. 
- Halla oma paikka, Astrid komensi, kun Halla kolmannetta kertaa tallasi naisen varpaille. Astrid riisui Iralta suitset ja kävi yhdessä Iisan kanssa pesemässä kuolaimet samalla, kun Tuutikki riisui tammalta satulan. Ira näytti väsyneeltä ja kieltämättä myös Astrid oli aivan uupunut. Häntä oli jännittänyt pieni maastopätkä niin kovasti, että se oli vienyt hänen loput energiansa. Astrid haki Iran harjat ja harjasi tammaa pitkään. Tuutikki oli lähtenyt Iisan kanssa ruokkimaan muut hevoset pihattoon, joten hän oli kaksin tallissa Iran kanssa. Ira torkkui ja nautti saamastaan huomiosta. Astrid antoi tammalle muutaman porkkanan, vaikka tiesi sen vain pahentavan Iran kerjäämistä, mutta hän ei voinut vastustaa kiusausta. Lopuksi Astrid asetti Iran päähän sen vaaleansinisen riimun ja talutti tamman muiden hevosten luokse pihattoon, missä se ensimmäisenä suuntasi laumansa sekaan iltaruualle.

00.00.0000 - Otsikko

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Aliquam a tellus ut metus condimentum convallis. Fusce arcu metus, porta eu pellentesque et, blandit tristique nisi. Sed eleifend a libero vel ullamcorper. Etiam rhoncus eleifend facilisis. Mauris tempor commodo dolor in ullamcorper. Nullam enim risus, eleifend quis lorem semper, cursus viverra nisi. Praesent id tortor nibh. Nunc congue tempus magna, sed congue purus venenatis at. Sed cursus rutrum congue.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Aliquam a tellus ut metus condimentum convallis. Fusce arcu metus, porta eu pellentesque et, blandit tristique nisi. Sed eleifend a libero vel ullamcorper. Etiam rhoncus eleifend facilisis. Mauris tempor commodo dolor in ullamcorper. Nullam enim risus, eleifend quis lorem semper, cursus viverra nisi. Praesent id tortor nibh. Nunc congue tempus magna, sed congue purus venenatis at. Sed cursus rutrum congue.